Pikkuiset pakkaset

 Talven kylmyys on erikoinen käsite. Minä nautin ensimmäisistä talven kylmistä henkäyksistä. Niistä, jotka koristavat syksyn lehdet ja muut kasvit huurteella. Ne ensimmäiset kirpakat tunteet kasvoilla, joista tietää, että pian sataa lunta. Ajatukset siirtyvät jo kaikkeen siihen, mistä talvessa pitää.

Mutta ensimmäiset kunnon pakkaset eivät koskaan tunnu hyvältä. Miten minä palelen näin? Nythän on vasta 17 astetta pakkasta, eihän tämän pitäisi tuntua paljon miltään. Hytisen teekuppiani pidellen kuin olisin ensi kertaa Suomessa ja sen talvessa. Melkein 40 niitä kuitenkin on jo koettu.

Kohta on vielä kylmempää. Mutta sen jälkeen -17 asteen lämpötila tuntuu samalta kuin muistoissa. Pistelee poskia ja nenää, mutta ytimiin se hivuttautuu hitaasti. Ja lämmin viltti, teekuppi ja takkatulen lämpö miellyttää niin, että ihan mielellään palelee hetken. 

Ei talvi hassumpaa aikaa ole, jos muistaa elää myös sen miellyttävät puolet. Tänä aamuna huurtuneet puut kimalsivat niin kauniisti katuvalojen loisteessa.