Elämä elettäväksi

Arki voi olla aikamoisen turruttavaa. Rutiinit ajavat päivän muistuttamaan toinen toistaan: herätys, aamupala vähintään lapsille, heidät päivähoitoon ja kouluun, sitten itse kiiruhdetaan töihin. Töiden jälkeen haetaan lapset kotiin. Kotihommat, syönti, ehkä pieni hengähdys sohvan nurkassa ennen iltapuhteita ja sitten nukkumaan. Ja sitten seuraavana päivänä sama uudestaan. Elämän pitäisi tuntua elämiseltä, eikä suorittamiselta.

Jos minä jotain erityisesti kaipaan, niin kuormattomia hetkiä. Pieniä ihmeitä ihmeteltäväksi. 

Arkea on pakko pyörittää, jos haluaa perustarpeensa tyydyttää. Mutta arki ja perustarpeet eivät ole koko elämä. Sen pitäisi olla enemmän. Minä haluan ja tarvitsen elämältä enemmän. Kaipaan ilon pirskahduksia ja sitä, kuinka ajatukset liukuvat osaksi metsämaisemaa. Kaipaan rönsyleviä keskusteluja yömyöhäisellä. Pieniä hetkiä irti arjesta. 

Luultavasti kaipaan sellaistakin, mikä ei juolahda mieleen vielä pitkään aikaan.

Mutta tarvitsen muutosta. Tarvitsen paremman elämän. Tarvitsen erityisiä hetkiä elämään. Ja haluan kirjoittaa ne tänne muistiin, jotta voin palata niiden pariin joskus, jos arki ei päästä kotoa kuin ajatusmatkalle.