Päivämäärä sinänsä ei ole tärkeä, vaan millaisen merkityksen sille antaa. Tätä hetkeä voisi verrata vaikka naimisiinmenoon, syntymäpäivään tai jopa kuolinpäivään. Se päivä, jolle tämä tapahtuma osuu jää jonkinlaiseksi muistutukseksi asiasta. Päivästä voi tehdä niin tärkeän kuin tarpeelliseksi kokee.
Minä olen nyt tietoisesti astumassa muutokseen, joten haluan tehdä tästä päivästä (2.1.) merkkipäivän. Se on vuoden ensimmäinen arkipäivä.
Tästä päivästä alkaen aloitan projektin, joka vie minut hyvinvoivaan arkeen. Aion tutustua erilaisiin hyvinvointia lisääviin asioihin ja ottaa ne osaksi eläämäni, jos ne kohdallani toimivat.
Elämää ei voi kuitenkaan täyttää jatkuvasti uusilla asioilla. Ajalliset ja toiminnalliset resurssit ovat rajalliset, ja siksi vastapainoksi pohdin elämääni myös luopumismielessä. Käyn läpi hyllyt ja kaapit karsiakseni turhaksi käyneen materian. Mutta otan aikaa myös miettiäkseni tapojani ja ihmissuhteitani. Mihin panostaa enemmän, mihin vähemmän tai mitä muutoksia tarvitsen.
Ennen kaikkea annan itselleni aikaa. Määräajan jätän määrittelemättä, koska tämän kuuluu kantaa. En omaksu muutosta kovin helposti ja aikarajan asettaminen voiso antaa juuri sen verran liikaa painetta, että luovuttaisin.
Ensimmäinen asia, jonka lisään elämääni, on kirjoittaminen. Se on aina tuonut mielihyvää mm. auttamalla järjestämään ajatuksiani. Siksi pyrin nyt joka perjantai varmaan kalenteristani tunnin kirjoittaakseni blogitekstin. Pyrin julkaisemaan sen viimeistään lauantaina tai sunnuntaina riippuen siitä, haluanko ensin lukea tekstin tuorein silmin ja korjata sitä.
Riski uudelleen uupumisesta on olemassa, joten uusi aikakausi alkaa yksi muutos kerrallaan. Elämä itse tuo haasteita aina silloin tällöin, joten nyt tarvitsee keskittyä vain elämään itseään kuunnellen.
Tunnen juuri nyt tiettyä kepeää optimismiä. Minä opin ja kasvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti