Näytetään tekstit, joissa on tunniste motivaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste motivaatio. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. elokuuta 2023

Haasteiden puute

Olen huomannut hitaan muutoksen hyödyt. Uuteen ryhtyminen on merkittävästi matalamman kynnyksen takana, kun uusi asia on helppo, eikä vaadi paljoakaan. Hauskuus ja nautinto suorastaan johdattaa tapaa osaksi elämää. Ja, kun yksi pieni hyvä asia on ottanut paikkansa elämässä, voi alkaa opetella uutta pientä parannusta. Ajan kanssa pienten, hyvien muutosten vaikutus kumuloituu.

Ei asia silti aina ole helppoa ja mukavaa. Olen ollut suoritusihminen kauan ja nautin haasteista. Eikä pikkujutut haasta oikealla tavalla. Yritän pitää mielessä, että tämä muutosten hiljainen tahti kehittää pitkäjänteisyyttäni. Se on heikko kohtani; olenhan tehokkuuden maksimoija. Loogisesti on siis viisasta jatkaa muutosta tällä itselleni vieraalla, hitaalla tavalla.

Mutta kaipaan jotain enemmän. Motivaationi kärsii, kun en näe edistymistä. Tahdon haastaa itseäni. Tahdon saada jotain suoritettua loppuun.

Joten aloin miettiä erilaisia tavoitteita, jotka olisi helppoa tai nopeaa suorittaa. Esimerkiksi tiettyjen lenkkien tekemistä. Ei siis "juoksen nyt lopun elämääni 3 krt/vko", koska luovuttaisin ja muutos pysähtyisi. Sen sijaan haasteeni olisi "sopivana päivänä lenkkeilen x reitin" -tyylinen. Tällainen haaste ei sido minua pitkään, joten nautin siitä sen sijaan, että se olisi pysyvä taakka jota en koskaan saa valmiiksi. Muistan, miten nautin vaelluksestani Lintulasta Valamoon. Tahdon sellaisia lisää. Jotain haastavaa, jolla on alku ja loppu. Ei kuitenkaan samaa haastetta kerrasta toiseen.

Sopivien haasteiden ideointi vain on vaikeaa. Ne eivät saa haitata hidasta muutosprosessiani, vaan haasteiden on tarkoitus tukea sitä. Ne pitää voida toteuttaa pienellä budjetilla, mahdollisesti lyhyellä varoitusajalla, eikä ne saa kestoltaan tässä vaiheessa olla pitkiä. Muutamasta tunnista pariin päivään haasteesta riippuen.

Mieleni pyörii nyt erityisesti liikunnallisten haasteiden parissa. Mietin erilaisia lenkkeily- ja luontopolkuja. Niistä on varmasti hyvä aloittaa, mutta miten muuten voisin haastaa itseäni? Lyhyt retriitti, kurssi uudessa taidossa... Minun pitää tutkia ja pohtia asiaa.

Matka jatkuu, vaikka välillä pitääkin tarkistaa suuntaa ja tahtiaan. Toivon, että elämä ilahduttaisi mahdollisuuksilla, joita itse osaa kuvitella. 

maanantai 3. heinäkuuta 2023

Oma polku hyvinvointiviidakossa

Nykyään on helppoa saada apua elämäntapamuutokseen. Kannustusta, neuvoja ja ohjausta liikunnan aloittamiseen suorastaan hyppii silmille etsimättäkin. Eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole. Minä kannatan sitä, että tarvittava apu on saatavilla helposti mahdollisimman monelle.

Minua on vain alkanut häiritä viestinnän sävy. Se on niin käskevä ja niin rajaava. "Polta rasvaa nyt" -viestihän se. Olen huomannut tämän ennenkin, mutta nyt, kun yritän löytää itselleni sopivaa tietoa ja apua, tämän tapainen viestintä häiritsee. Minun pitää muistuttaa itseäni millaista muutosta olen tekemässä. Muistuttaa, ettei tällä kertaa ollut tarkoitus ottaa 30 päivän tehokuuria, jonka pusken läpi. Olen kokeillut riittävän monta kertaa tietääkseni, että sen jälkeen olisin haluton tekemään mitään, joten vain valuisin lähtöpisteeseen.

On työlästä etsiä tarvitsemaansa yksilöllistä ohjausta, jos vaihtoehtona ei ole henkilökohtainen valmentaja. Tietoa on, onneksi, mutta se on sekoittunut kaiken muun informaation joukkoon. Internet on täynnä keskusteluja, faktaa, humpuukia, viihdettä, haasteita, trollausta... ja kaikesta tuosta sisällöstä on hyvin työlästä siivilöidä se, mikä on relevanttia itselle.

Minun on opeteltava sulkemaan silmäni informaatiolta, joka häiritsee pyrkimyksiäni. Rasvanpoltto on sivutuote, pääpyrkimys on kokonaisvaltainen hyvinvointi. 

Tämä tie on vaikea kulkea yksin. Mutta ei mahdoton. 

Eikä minun tarvitse pitää kiirettä. Minun ei kannata pitää kiirettä. Voin ottaa askeleen sivuun, jos siten vältän ylenpalttisen, tarpeettoman kuormituksen. Tosiasia on, että ylikuormitun helposti, eikä asian kieltäminen ole ratkaisu. Inhottava heikkous, mutta tosiasioiden hyväksyminen auttaa minua tunnistamaan toimivat keinot hyvinvointini parantamiseen.

Toivottavasti opin joskus myös ilmaisemaan tarpeitani toisille. Pitäisin siitä, että kokisin tulleeni kuulluksi ennenkuin antavat neuvoja ja ehdotuksia. Olen liian monta kertaa ollut tilanteessa, jossa toinen on olettanut ymmärtäneensä ongelman ja tyrkyttää ratkaisuaan siihen. Haluan ratkaisun omaan ongelmaani, en jonkun toisen ongelmaan. Mutta olen liian kiltti sanomaan mitään ja vain lakkaan keskustelemasta aiheesta. Ajan ja energian tuhlausta, eikä minulla ole kumpaakaan tuhlattavaksi.

Toivon, että katson joskus tähän hetkeen ja iloitsen siitä, miten pitkälle olen päässyt alkuhankaluuksien jälkeen. Ja monien välihankaluuksien. Että jaksoin kulkea omaa polkuani, vaikka näin monia kylttejä ehdottelemassa muita teitä. 

Juuri nyt kuitenkin pitää keskittyä ottamaan askel kerrallaan. Ja hengittämään.

perjantai 16. kesäkuuta 2023

Lähes laahavat askeleet

 Minä niin mielelläni edistyisin tavoitteissani nopeasti. Olisi mahtavaa vain päättää, että nyt minä tästä lähtien huolehdin terveydestäni. Ja sitten vain ilman ongelmia lähtisin pienelle aamulenkille tai valitsisin ruoakseni hyvää perusruokaa leivän puputtamisen sijaan. Uusi, terveempi elämä vain alkaisi, koska päätin niin.

Toisin sanoen, tahtoisin muutoksen olevan helppoa. Ja minua turhauttaa, ettei se ole.

Viime päivinä olen ollut väsynyt ilman selkeää syytä ja olen päästänyt itseni helpolla. Olen hoitanut velvollisuuteni, mutta rimaa hipoen. Juuri sen verran hyvin, etten tunne syyllisyyttä lepäämisestä.

Edelleen kamppailen itseni kanssa siitä, kuinka kovasti minun tarvitsee painaa ja puskea itseäni. Tahtoisin tehdä enemmän ja olla tehokkaampi kuin jaksan olla. En tahdo tuntea olevani hyödytön, koska minun mielessäni hyödytön ja merkityksetön ovat synonyymeja. Jos en ole hyödyksi, en merkitse mitään. On vaikea taistella ajatusta vastaan ja muistaa oma ihmisarvonsa. Ihmisarvo ei katoa, kun väsyy.

Päätin, etten pakota muutosta aktiiviseen ja terveelliseen elämään. Iso osa minusta haluaa kulkea rauhallisesti ja levätä. Samaan aikaan haen välineitä muutoksen helpottamiseksi: tietoa erilaisista liikkumisjutuista (esimerkiksi mistä voi vuokrata kanootin tai sup-laudan) ja olen lukenut motivaation kasvattamisesta ja ylläpitämisestä. Tämän lisäksi tartun jokaiseen terveelliseen valintaan, mihin sinä hetkenä pystyn. Ne ovat pieniä valintoja, mutta hyviä valintoja.

Haluan uskoa, ettei pidä liikaa panostaa vauhtiin. Haluan tehdä tämän lempeästi, jotta se kestäisi. Siksi en pakota itseäni liikkeelle, vaan pidän mieleni ja kiinnostukseni haluamassani suunnassa silloinkin, kun laahustan väsyneenä. En ole epäonnistunut, vaikka en kykene tekemään tätä muutosta nopeasti. 

Ainakin voin sanoa, että olen oppinut paremmin kuuntelemaan itseäni ja kehoani. Ja pitkällä tähtäimellä se auttaa minua matkallani. Vahvistun, kun osaan levätä tarpeitteni mukaisesti. Mutta silti... olisi mahtavaa, että isoin muutos olisi jo takana. Että olisin jo saanut muutoksen liikkeelle niin, ettei minun tarvitsisi huolehtia siitä, että vauhti pysähtyisi. Tässä alkuvaiheessa menee paljon energiaa tuohon liikkeellä olon ylläpitämiseen.

No, juuri nyt on mentävä hitaasti. Onneksi ei ole mitään syytä, että minun pitäisi olla "valmis" tiettyyn aikaan mennessä. Onneksi on mahdollista levätä luovuttamatta.