Yhteiset hetket lasten kanssa ovat korvaamattomia. Siksi haastoin itseni ja teimme päivämatkan Tampereelle, ja siellä ensisijainen kohteemme oli Dinosaurukset-näyttely.
Lapset tykkäsivät näyttelystä. Liikkuvat ja ymmärtääkseni aidon kokoiset hirmuliskot tekivät vaikutuksen. Vanhempi tykkäsi virtuaaliesityksistä, joita katsottiin vr-laseilla ja jonotti ihailtavan maltillisesti useampaan. Nuorempi katseli yhden ja sai ilmeisesti matkapahoinvointia, eikä halunnut enempää. Ymmärrän, koska koin saman. Oli kiehtovaa katsella dinosauruksia kuin ne olisivat siinä, mutta olo ei sallinut useampia vierailuja virtuaalimaailmaan.
Olen vähän kahden vaiheilla, onko näyttely hintansa arvoinen (perhelippu 65 e). Lapset nauttivat ja se on paljon arvoista. Oma kokemukseni ei ollut lähellekään maksetun hinnan arvoista. Olihan näyttely hieno, aivan oikeasti hieno, mutta ei niin laaja kuin odotin maksun perusteella. Lisäksi ihmismäärä ja jonotus hankaloittivat kokemuksesta nauttimista. Olimme näyttelyssä vähän yli tunnin ja mitä enemmän mietin, sitä ylihintaisemmalta näyttely tuntuu.
Joten meidän piti keksiä tekemistä vielä useammaksi tunniksi ennen kuin palaisimme junalla kotiin. Onneksi Tampereella on muutakin tekemistä, katseltavaa ja ihmeteltävää. Kävimme limsalla hotelli Tornin huipulla (melkoiset maisemat). Kävimme vakoilumuseossa (salakäytävät olivat lasten mielestä parasta siellä) ja tietenkin jäätelöllä.
Huolimatta kaikesta kivasta, tämä ei ollut helppo päivä minulle. Tottakai tiesin jo etukäteen, että ihmismassat ja kaikki muu hälinä stressaisivat minua. Mutta varasin itselleni mukaan vastamelukuulokkeet ja ohjeistin mieheni ottamaan ohjat täysin käsiinsä, jos minun tarvitsee ottaa hetki itselleni. Ahdistuksenhallintataitoni olivat tosiaan koetuksella. Onneksi olen oppinut kommunikoimaan näistä asioista, joten minun ei ole pakko puristaa itseäni eteenpäin selviytymismoodissa.
Olen nyt hyvin väsynyt, mutta koen selvinneeni hyvin. Parhaiten näen sen siinä, miten maltillisesti jaksoin ojentaa lapsia, kun he sitä tarvitsivat. Otin kyllä ylimääräiset pari minuuttia ihan vain hengittelyyn joka kerta vessassa käydessäni. Todennäköisesti erittäin hyvin käytettyjä minuutteja.
Mutta voin rehellisesti sanoa, etten jaksaisi ihan heti samanlaista uudestaan. Kaikki minussa vaatii aikaa palautumiselle. Joten sitä tänä iltana. Ja lähiaikoina minua odottaakin pieni parin yön reissu ihan yksin rauhaan ja hiljaisuuteen. Sitä odotan.
Tiivistettynä: hyvä, mutta uuvuttava päivä. Nautin erityisesti lasteni ilosta. Tämä päivä oli nimenomaan heille suunnattu, joten oma epämukavuuteni on sivuseikka. Jos kulut vähän harmittavatkin (maksoin aika paljon asioista, joista en suuremmin nauttinut), keskityn muistamaan keiden iloon minä sen summan oikeasti sijoitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti