Huomaan tietyn hermostuneisuuden aaltoilevan. Se nousee pintaan, kun alan innostua. Hermostuneisuus johtuu siitä, että pelkään innostuksen johtavan liian ison kuorman keräämiseen. Saan vähän väliä rauhoitella itseäni, että "ei hätää. Yksi projekti kerrallaan, kuten lupasin".
Nyt toki joudun opettelemaan pitämään lupauksia, jotka teen itselleni. Mutta vilpittömästi yritän.
Tutustuin vähän siihen, miten kuormituksesta palautumista voi edistää. Vastaan tuli asioita, joihin olin tutustunut terapian aikana. Esimerkiksi TRE-harjoituksia teen edelleen 1-2 kertaa viikossa. Olen tehnyt harjoitusta joitakin kuukausia ja siitä on ollut paljon apua kehoyhteyden parantamiseen (minulla aiemmin hädin tuskin oli kehoyhteyttä) ja tietynlaisen jatkuvan kireyden purkamiseen. Tästä aiheesta voisin joskus toiste kertoa enemmänkin.
Toinen ennestään mieleinen palautumiskeino on luonnossa samoilu. Se on jotain mistä nautin. Metsä äänineen, tuoksuineen ja kaikki se elämä... siinä on jotain suorastaan taianomaista. En vain ole pitkään aikaan saanut itseäni luontoon. Pitää korjata asia.
Toki tuttujen keinojen lisäksi esiin tuli asioita, jotka minulle ovat vieraampia. Vagus-hermon aktivoinnista muistan kuulleeni sanan, mutta en tiedä aiheesta oikeastaan mitään. Eli tilaisuuden tullen otan selvää, mitä se on ja voisiko se hyödyttää minua.
Lopuksi mainitsen vielä energiahoidon. Se jo nimensä vuoksi herättää skeptikon minussa. Tästä en muista kuulleeni mitään aiemmin ja yritän pitää ennakkoluuloni kurissa. Vaihtoehtohoidot ovat hankala kenttä arvioida, koska siellä on toimivia asioita, mutta myös puhdasta humpuukia.
Skeptisyydestäni huolimatta olen valmis kokeilemaan erikoisiakin asioita, mikäli vaikuttaa siltä että hoitomuoto perustuu johonkin järkevään, ja ettei siitä ainakaan ole haittaa.
Minulla on juuri nyt optimistinen olo. Toivottavasti se kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti