Minä en huomannut, kun tuli minun vuoroni päästä taideteokseksi. Lapsen taide ei minua haittaa, tulos oli hauska, mutta kuva paljasti jotain muuta: Minä olen saanut emännän kyttyrän.
Kyseessä on siis ryhtiin liittyvä ongelma. Kun on paljon etukumarassa, pää painuu pikkuhiljaa pysyvästi ja selkäranka kaartuu. Keho kasvattaa selkärangan mutkan päälle pienen rasvakerroksen suojaamaan rankaa.
Minä olen aina ollut huono huolehtimaan ryhdistäni, joten eihän tämä yllätys sinänsä ole. Enemmän hämmästyttää se, etten huomannut ollenkaan. Etten koskaan ajatellut, että ennemmin tai myöhemmin etukumarassa työskentely muuttaa asioita.
No, onneksi internet ja YouTube on tällaisissa pikkuasioissa varsin päteviä tietolähteitä. Ensiksi opin, että englanniksi ilmiön nimi on Dowagers hump. Seuraavaksi opin, että asialle on mahdollista tehdä jotain. Ei tietenkään nopeasti, mutta ajan kanssa.
Dowagers hump -hakusanalla löytää YouTubesta useampiakin harjoituksia, enkä osaa suositella yhtä tiettyä. Olen nyt katsellut useamman ja minusta on mukavaa, että on useampia harjoituksia joista valita se, mikä itselle tuntuu miellyttävältä.
Ja mikä parasta, harjoitus ei montaa minuuttia kestä. Joten yritän opetella pari yksinkertaista harjoitusta, joita tehdä, kun odottelen toimettomana jotain. Saa vähän tekemistä hetkeen, jolloin muuten vain odottaisi. Haastavin osuus saattaa olla se, että muistan tehdä harjoituksia. Pitää laittaa näkyviin pieni muistutuslappu.
Lista asioista, joita haluan parantaa, kasvoi siis taas. Mutta tämä on pikkujuttu. Se vaatii enemmän kärsivällisyyttä ja aikaa kuin vaivaa. Siksi tämä ei tunnu niin kuormittavalta projektilta kuin moni muu odottamassa oleva projekti tuntuu. Tähän ei tarvitse varata aikaa erikseen, vaan sen voi tehdä kun tulee pari minuuttia luppoaikaa. Ja lapset tarjoavat usein noita parin minuutin odotteluaikoja. Tuleepa nekin hyötykäyttöön. Tähän asti noina hetkinä olen lähinnä harjoittanut kärsivällisyyttäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti